Tervetuloa!
Vuonna 1938 perustettu Kuiron leipomo on vanhin yhä toiminnassa oleva salolainen leipomo.  "Ei perkala - ruisleippi paistama!"

Kuiron leipomo oli pitkään myytävänä. Jos jokin leipomoalan suuryritys olisi ostanut sen, jäljelle olisi jäänyt ehkä brändi. Sata vuotta perinnettä ja osa salolaista identiteettiä olisi luultavasti viskattu Mököistenmäkeen. Onneksi leipomo kuitenkin jäi Kuiron sukulaisten haltuun. Leipurimestari Sulho Kuiron sukulaisena olen jäävi arvioimaan Kuiron leipomon mainetta ja suosiota. Koska en kuitenkaan omista palaakaan leipomosta enkä ole ollut siellä töissäkään kuuteentoista vuoteen, minulla on otsaa uhmata jääviyttäni ja väittää, että Kuiron leipomo oli ainakin nuoruusvuosinani 70- ja 80-luvuilla yksi tunnetuimpia salolaisyrityksiä Saloran jälkeen.

Jos tapasin uuden ihmisen missä tahansa 30 kilometrin säteellä Kuiron myymälästä ja kerroin äitini tyttönimen, keskustelukumppani yhdisti minut välittömästi Helsingintien pullakauppaan: "Kas kuttei sää ton lihavemp ol." Helsingintien myymälä on vaikuttanut Kuiron Leipomon maineeseen epäilemättä vähintään yhtä paljon kuin siellä myydyt tuotteet. Myymälä on jäänyt monen satunnaisen läpikulkijankin mieleen, eikä ihme: Salossa tuskin on toista liikettä, joka on toiminut yhtäjaksoisesti melkein 90 vuotta samassa tilassa lähes samoin kalustein. Kellarin vanhan leipomosalin seinäkoukuissakin riippuvat luultavasti edelleen samat kuivat reikäleivät, jotka niihin unohtuivat kuivumaan, kun leipomo siirtyi 1958 myymälän takapihalta Mököistenmäen uudisrakennukseen. Edelliskesänä käntyt ainakin olivat paikoillaan. Helsingintie 3:n jälkijugendia edustava kivirakennus valmistui 1912. Talo oli sen aikaisessa Salossa poikkeuksellisen komea, suorastaan kreppava. Sen rakennutti August Helenius, leipurimestari, joka oli pyörittänyt omaa leipomoa Salossa jo vuodesta 1894. Talon pohjakerroksessa oli - ja on edelleen - kolme liikehuoneistoa, joista keskimmäiseen tuli leipomon myymälä. Itse leipomo oli sisäpihan puutalon kivijalassa, ja sinne pääsi suoraan kaupan takahuoneesta. Pihan ympärillä oli lisäksi valtava puuliiteri ja jauhovarasto, jossa toimii nykyään antikvariaatti. Liiteri oli iso, koska puuvarastoa täydennettiin vain kerran vuodessa syksyisin. Puulämmitteinen uuni haukkasi kokonaisen motin halkoja päivässä, ja klapien pilkkomisella leipomon myöhempi omistaja Sulho Kuirokin todennäköisesti aloitti leipurinoppinsa.

Köyhästä suurperheestä lähtenyt Sulho "Sulppe" Kuiro oli pieni, vakava ja vähapuheinen poika pestautuessaan 13-vuotiaana Heleniuksen leipiin 1926, mutta hänen vaatimattomuutensa, luotettavuutensa ja ennen kaikkea posketon ahkeruutensa tekivät pian vaikutuksen työnantajaan. Kerrotaan, että arvokasta oppipoikaa jopa piiloteltiin leipomon varastoissa, kun viranomaiset hakivat alaikäistä Sulhoa takaisin koulun penkille. Sulho Kuiro työskenteli toistakymmentä vuotta Heleniuksen leipomossa, jota myöhemmin johtivat Augustin pojat Artturi ja Jori, Sommeloita uuden sukunimensä mukaan. Sivussa Kuiro perusti perheen ja pamautti kaksi nyrkkeilyn Suomen mestaruutta. Vuonna 1939 säästörahat riittivät jo oman leipomon perustamiseen. Salon markkinat olivat täynnä, joten S.Kuiron Leipomo syntyi Perniön kirkonkylään, pienen omakotitalon kivijalkaan. Vaikka Kuiro vietti rintamalla koko talvi- ja jatkosodan, leipomo toimi taukoamatta. Sotavuosina firma pyöri Sulhon vaimon Merin johtamana. Sotien jälkeen Sulho ja Meri haaveilivat suuremman leipomon rakentamisesta Turkuun. Sulho ehtikin jo ostaa tontin Piispanristin tienoilta, mutta ennen kuin rakennustöitä ehdittiin edes suunnitella, löytyi Harjavallasta edullinen valmis kiinteistö. Kuirot eivät kuitenkaan viihtyneet Harjavallassa. "Turham pal kommunistei", kuuluu jälkipolville säilynyt selitys. Pian Sulhoa kuitenkin potkaisi onni. Turkulaisen Kastun leipurisuvun Hannes Kastu oli ostanut ennen sotia Heleniuksen leipomon kiinteistöineen päivineen, mutta 1949 hän oli jäämässä eläkkeelle ja etsi leipomoon sopivaa jatkajaa. Kastun palveluksessa työskennellyt Salme Männistö ehdotti Kuiroa, joka palasikin kipin kapin takaisin kotikauppalaansa vuokraamaan Kastun leipomon. Pikapuoliin Kuiro hankki talon Vähäjoen rannasta Syvähuokon arpakuutiomaisen funkistalon naapurista. Tontin eteläiseen rinteeseen valmistui 1958 uusi, entistä moninkertaisesti suurempi leipomorakennus - sama, jossa Kuiron leipomo edelleen toimii.