Meänkielen förlaaki publicerar böcker på meänkieli och svenska: politiska ideologier, sociologi, språksociologi, om intet-allt, den enskilda/sociala människan, samhället, diskriminering, ord, ordspråk etc I boken Byfånen och våra lånade vingar utvecklas en teori som förenar sociologi, religioner, psykologi, språkvetenskap, naturvetenskap med konsten och politiska ideologier. Alla vetenskapliga teorier om människan och samhället har den stora bristen att de saknar människans omedvetna sida där konst, kreativitet, politiska ideologier och moral finns. Detta gäller t ex Charles Darwin och sociologen Bourdieau, som trodde sig ha skapat en teori om konst i samhället, men utelämnade själva källan, det omedvetna. Därav blir deras teorier stela och saknar dynamik till förändring. De har bara den blå pyramiden i logot. I den upp och nervända världen finner man konst, nyskapande och entreprenörskap och den dynamik som förändrar världen och människan. Kärlek, konst, kreativitet, nyskapande, jämställdhet och moral går hand i hand.

Kaikki on aina sammaa vaikka se aina muuttuu. Noita, lainatut siivet, sininen/punanen taivas ja kylähullu elävät ikusesti, aina uusissa hahmoissa. Kirja luopi perustan uuele puliittiselle iteolokiile joka yhistää sosialismin liberalismin kans ja vettää eut molemista.

Kylähullu kuvvaa aivan uuen teurian joka yhistää sosiolookisen tutkimuksen, uskonot, hymanistisen ja luonon tietheen taitheen ja puliittisitten iteolookitten kans. Kaikila tietheelisillä teuriila ihmisestä ja yhteiskunnasta on se suuri puutheelisuus ette net ei ota mukhaan eikä sisälä ihmisen alitajunan missä taije, innovasuuni, puliittiset iteolookit ja muraali on ja luothaan. Tämä koskee esimerkiks Charles Darwinin kehitysoppia ja sosiolookin Pierre Bourdieaun yhteiskunnan ja ihmisen teuriita, joka väitti sisältävän taitheen aseman ja fynksuunin yhteiskunnassa.  Sen takia heän teuriit on tantistuvia kuvauksia yhteiskunnasta ja ihmisestä ja niissä ei ole putensjiaalia muutoksheen. Niissä puuttuu tynamiikka. Se perusta vaikuttaa nekatiivisesti muternitten puliittisitten iteolookitten ja yhteiskunnan kehitykselle.  Nykysillä teuriila ja iteolokiila on vain se sininen pyramiiti lookossa ainuana toelisuutena, mutta ei yhtään innovasuunia, muraalia eli taijetta. Nurinkäänetyssä punasessa pyramiitissa löytää taitheen, luovuuen, entreprenööriyyen ja se tynamiikki joka muuttaa yhteiskuntaa ja ihmistä. Rakhaus, taije, innovasuuni, tasa-arvosuus ja muraali kulkevat käsi käessä.