Konservaattori 1 2017

Hangastenmäen keihäänkäri, KM39994:1, on löytänyt tiensä Kansallismuseon uuteen esihistorianäyttelyyn ja on siten kenen tahansa ihailtavissa. Esine löytyy näyttelystä muiden aseiden joukosta numerolla 27. Vitriinin valaistus on melko himmeä, mikä vaikeuttaa varsinkin koristelun yksityiskohtien tarkastelua - ja valitettavasti myös valokuvaamista. Hangastenmäen esineet konservoitiin osana opinnäytetyötä, jossa tarkasteltiin esineiden käyttäytymistä suolanpoistoprosessin aikana. Tässä yhteydessä saatuja tuloksia on nyt julkaistu uudessa Konservaattori-lehdessä, jonka internetversio on myöskin vapaasti luettavissa alla olevan linkin takana. The spearhead excavated from the Hangastenmäki hillfort, KM39994:1, can now be found from the new prehistoric exhibition of the National Museum of Finland and is thus accessible for all. The spearhead is at the wall with the rest of Iron Age weaponry, with a number 27. Unfortunately the showcase is quite dimly lit, making the decoration of the socket difficult to observe. The conditions are quite challenging for photography, too! The metal objects from Hangastenmäki were conserved as a part of a Bachelor's Thesis, where the aim was to study their behaviour during desalination. The results of the test are now published in English at the new issue of the magazine "Konservaattori", available for free behind the link below. https://issuu.com/piaklaavu/docs/konservaattori_1_2017_nettilehti

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Hartaasti odotettu kirje Uppsalan yliopistosta saapui. Sisältönä oli radiohiiliajoituksen tulos Hangastenmäen koeojan 1 palaneesta luusta. Ajoitettu luu oli kappale suuren nisäkkään (esim. lehmä, hevonen tai hirvi) tiivistä putkiluuta. Luu on aikanaan palanut tai poltettu, ja se oli väriltään kokonaan valkoinen. Tulosta tulkitessa täytyy huomioida, että palaneen luun ajoitustulokseen voi tietyissä tapauksissa vaikuttaa hieman vanhentavasti polttamiseen käytetyn puun ikä. Mikäli polttopuuna ei ole käytetty keloja, ikihonkia tai vanhojen rakennusten puita jää vaikutus ikään kuitenkin pieneksi. 68,2 prosentin todennäköisyydellä Hangastenmäeltä löytynyt suuri nisäkäs on elänyt vuosien 1248 ja 1279 välillä. Aikataso on mielenkiintoinen ja luu ajoittuu Birger-jaarlin Hämeen ristiretken jälkeiseen aikaan. Täyttä varmuutta toisen ristiretken ajankohdasta ei ole, retki ajoitetaan yleisimmin vuoteen 1239 tai 1249. Ajoitus kuitenkin varmistaa sen, että ihmistoiminta Hangastenmäellä on alkanut jo 1200-luvun jälkipuolella. Pajan hiiliajoituksen huomioiden voimme sanoa sen jatkuvan ainakin 1300-luvun alkupuolelle. Tuloksen voisi tulkita niin, että löytynyt luu on todiste Hangastenmäen sotilasleirissa tai linnakkeessa sen varhaisvaiheessa syödyistä liharuuista. Yksi mahdollisuus ennen ajoitustulosta oli, että löydetyt palaneet luut koeojassa 1 paljastuneen kiveyksen reunasta olisivat olleet merkkeinä toista ristiretkeä varhaisemmasta paikallisen väestön toiminnasta mäellä, näin ei kuitenkaan näytä olevan. Radiocarbon dating results from the University of Uppsala arrived yesterday. The dating was made from burned bone found in the Excavation Trench 1. The dated bone was a long bone fragment in two pieces originating from a large mammal (e.g. cow, horse or elk). When interpreting a dating of burned or cremated bone it should be taken into account that there is also a possibility of “Old wood”-effect affecting the result. The own age of the firewood used could affect the dating and make it slightly older than it should be – in some cases – if old wood was used in the fire. According the analysis the bone dates with 68.2 percent probability between years 1248 and 1279. This means most probably some time after Birger Magnusson's expedition to Häme, also known in Finland as the Second Swedish Crusade. A likely interpretation of the bone is that it’s evidence of a meaty meal of soldiers garrisoning Hangastenmäki at its earlier phase. There was a possibility that the burned bones from the edge of the low stone feature revealed in the Trench 1 could be older and representing activity on the hill before the Swedish fortification. Now it seems more probable that this is not the case.

Raasepori Slottsmalmen - Raseborg Slottsmalmen

Mielenkiintoisella "sisarprojektillamme" on uusi Facebook-sivu. Helsingin yliopiston arkeologit tekevät arkeologisia kaivauksia Raaseporin linnan alueella Uudellamaalla. Raasepori on linnana hieman nuorempi kuin Hangastenmäki. Bo Jonsson Grip perusti Raaseporin 1370-luvulla. Muurattu kivilinna ei enää edusta rautakaudelta periytyvää mäkilinnatraditiota, niin kuin Hangastenmäki. Kannattaa seurata Raaseporin tutkimusten etenemistä! Archaeologists from the University of Helsinki are excavating in the area of Raseborg Castle. Raseborg is a bit younger than the hillfort of Hangastenmäki. Bo Jonsson Grip founded the castle in 1370s. The stone castle is a newer version of a fortification compared to Hangastenmäki which maintains some elements of the Iron Age hillfort tradition.

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Hangastenmäeltä löytyi vuonna 2014 viisi panssarinuolenkärkeä ja koekaivauksissa 2015 löytyi vielä kaksi samantyyppistä nuolenkärkeä lisää. Panssarinuolenkärjet poikkeavat ”tavanomaisista” nuolenkärjistä, sillä niissä ei ole leikkaavia teriä. Panssarinuolenkärkien terän poikkileikkaus on neliön tai salmiakin muotoinen. Panssarinuolenkärkiä löytyy useimmiten linnojen tai linnoitusten yhteydestä. Kyse on sotakäyttöön tarkoitetusta nuolenkärkityypistä. Alkujaan kyse on mahdollisesti ollut kangas- ja rengaspanssarien läpäisyyn tarkoitetusta nuolenkärjestä. 1200-luvun alkupuolella käytetyt panssarinuolenkärjet ovat olleet piikkimäisiä ja solakoita. Keskiajan mittaan panssarinuolenkärkien muoto muuttuu lyhyempää ja paksukaulaista kärkeä kohden. Hangastenmäen panssarinuolenkärkien vastineet Itämeren piirissä ajoittuvat 1200-luvun loppupuolelta suunnilleen 1300-luvun puoliväliin. Hangastenmäen kärjissä on jonkin verran vaihtelua. Kärki KM 39995:5 poikkeaa hieman muista, sen terän poikkileikkaus on neliskanttinen ja kärki on hieman muita solakampi. Muissa kärjissä terän poikkileikkaus on salmiakinmuotoinen ja terän levein kohta on suunnilleen terän keskivaiheilla. Osa tutkijoista tulkitsee panssarinuolenkärkiä ammutun varsijousella, mutta todennäköisesti niitä on ammuttu myös käsijousella. Tuulenkaadosta Hangastenmäen paja-alueelta löytynyt nuolenkärki voisi olla tarkoitettu ammuttavaksi varsijousella, sen varsiputki on muita leveämpi ja 25,2 gramman painonsa puolesta se on selvästi muista erottuva. Muiden panssarinuolenkärkien painot vaihtelevat 10,4–16,5 gramman välillä. From the fort of Hangastenmäki was found in year 2014 five bodkin arrowheads. In excavation we found two more bodkin points. Most of medieval bodkin type arrowheads have been found in Finland and Estonia from castles and fortifications. It is arrowhead type meant to be used in combat. Unlike in arrowheads with sharp blades the cross section of bodkin point’s blade is square or rhomboid. From early 13th century onwards form of bodkin point changes from slim and needle like to shorter, stouter and wider variants. Change of the arrowhead form may be related to changes in armor that it was intended to pierce. Bodkin points from Hangastenmäki can be broadly dated typologically from the end of 13th century to the middle of 14th century. There are two little distinctive arrowheads from the rest. NM 39995:5 is slimmer and little lighter than the rest. Bodkin point found from the smithy area is significantly heavier than the rest and might be intended as a quarrel head to be shot with a crossbow. It is not clear are the lighter bodkins also quarrel heads or arrowheads for warbows.

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Viime aikoina olemme pitäneet hieman taukoa Hangastenmäen tutkimuksista ja keskittyneet muihin projekteihin. Erään sivuprojektimme merkeissä olemme etsineet uusia rautakautisia kohteita Turun seudulta. Talvella saimme vinkin Kanta-Hämeen menneisyyden etsijä Ossi Kupilalta Varsinais-Suomessa sijaitsevasta mahdollisesta aiemmin tuntemattomasta linnavuoresta. Lumien sulettua päätimme tarkastaa kohteen. Vuorelle pääsee nousemaan kahdesta kohdasta, muutoin sitä rajaa äkkijyrkät kallioseinät. Kapeammassa solassa on hajanaisia kiviä paikallaan muistona solan tukkineista puolustusvarustuksista. Itäpäässä vuorta on noin 40 metrin matkalla ladottua kivimuuria ja sen alla loiva maavalli estämässä kulkua. Kartoitimme alueelta alustavasti rakenteita ja metallisignaaleja turkulaisen mittausryhmän voimin. Muutama signaaleista tarkastettiin, näistä suurin osa kertoo varsin myöhäisistä vierailijoista mäellä. Muurien ulkopuolelta alarinteestä löytyi kuitenkin ajoitettava esihistoriallinen löytö: harjava pieni keihäänkärki, joka ajoittuu todennäköisesti 300-luvun ja 400-luvun välille. We have had a little break from our work with Hangastenmäki and used that time in other projects. In one of our side projects we are searching for Iron Age sites around Turku region. Some time ago we got a tip from Ossi Kupila that there might be a previously unknown hillfort in the region. The hill has very steep slopes. Only two sides can be climbed up and those with some effort. On one side only a narrow pass goes up to the hill. On the other side a 40 meter stone wall and a ditch underneath that protects the fort. We mapped fortifications and metal signals in the hillfort with some colleagues. A couple of metal signals were checked most of them being modern metal objects. From outside the walls down the slope we found a little Iron Age spearhead. It has a star shaped cross section. The dating of the spearhead is probably between 4th and 5th centuries AD.

Hiljattain löytynyt Janakkalan Hangastenmäki varmistui keskiajan sotalinnaksi – tutkittavaa riittää

Ylen Markku Karvonen haastatteli vast'ikään tutkijaamme Jassea viime syksyn kaivausten tuloksista. Haastattelun yhteenveto julkaistiin myös kirjallisena versiona. Markku Karvonen from the Finnish National Broadcasting Company interviewed Jasse about our excavation results.

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Hangastenmäeltä löytyneet jalometallikoristellut keihäänkärki ja miekan ponsi ovat nyt tulleet konservointiprosessinsa päähän. Paksuhkojen korroosio- ja maakerrosten alta paljastui kaksi upeaa viikinkiajan loppuvaiheen asetta tai aseen osaa: taidokkaasti koristellut Petersenin T1-tyypin ponsi (KM39993:1) ja K-tyypin keihäänkärki (KM39994:1). Nämä esineet ovat myös hyvä muistutus arkeologisten löytöjen konservoinnin tärkeydestä. Metallinilmaisinlöytöinä kaivetut aseet saattoi heti tunnistaa keihäänkärjeksi ja miekan ponneksi, mutta niiden tarkka muoto ja koristelu olivat kokonaan maa- ja korroosiokerroksen alla piilossa. Koristelujen esiin putsaaminen paitsi tekee kunniaa muinaisten seppien kädentaidoille, myös auttaa tutkijoita vertaamaan koristeluja muualta löytyneisiin vastaaviin esineisiin ja paremmin sijoittamaan aseet osaksi Itämeren piirin loistoaseiden joukkoa. Mikä tärkeintä, merkittävä osa koristeluista olisi muuten voitu kokonaan menettää jalometallipinnan läpi puskevalle korroosiolle. Esineiden konservoinnissa käytettiin apuna paineilmakäyttöisiä pienoiskaivertimia jotka nopeuttavat puhdistamistyötä huomattavasti, mutta joilla on silti mahdollista tehdä erittäin tarkkaa työtä. Loppusilaus Hangastenmäen koristelluille esineille tehtiin pienoishiekkapuhaltimella. The decorated weapons from the Hangastenmäki hillfort have now come to the end of their conservation processes. What was revealed from underneath a thick layer of soil and corrosion was a beautifully decorated Petersen T1 type pommel (KM39993:1) and a K type spearhead (KM39994:1). These objects are, besides being very interesting specimens for researchers, also a good reminder of why conservation is important. For the plain eye they were recongnizable right after excavation, but lumpy and distorted and none of the decoration was visible. The decoration on their surfaces are powerful testimonies to the skills of past artisans, but also help researchers compare them with other objects with similar decorations and better position them within the field of precious weaponry from the late Iron Age. Most importantly, without conservation they would have gotten more and more damaged over time as chloride driven corrosion would have eaten it's way deeper into the iron core underneath the precious metal surfaces. Miniature sized pneumatic tools called airscribes were used to clean away most of the corrosion. They speed up the cleaning process whilst still being highly selective and controllable. Final touch was added with a microsanblaster.

Miekan pontta KM39993:1 puhdistetaan paineilmatyökalulla - Pom...

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Hangastenmäen koillisrinteellä on erillinen tasanne, jonka rajaa kaakon suuntaan vahva kivestä ja maasta tehty valli. Tasanteella oli kahden vierekkäisen kaatuneen kuusen juurien nostamaa maata. Tuulenkaatojen nostama maa päätettiin tutkia. Puiden kohdalla pintamaa sisälsi huomattavasti hiiltä, tuhkaa ja nokea. Noin kolmen neliön alalta pystyyn kääntyneestä maasta löytyi seitsemän kiloa lievästi rautapitoista kuonaa ja 35 pientä metalliesineen kappaletta. Selkeimpiä esineitä ovat panssarinuolenkärki, pieni pronssinen solki ja neljä hevosenkenkänaulaa. Magneetilla kerätty pajahilse varmistaa, että paikalla on taottu ja ahjohitsattu rautaa. Kuonissa on alustavasti tunnistettu useita kalottimaisia kuonakakkuja. Sellaisen on tulkittu muodostuvan sivupuhalteiseen ahjoon palkeensuuttimen alapuolelle hiilten sekaan. Nokimaan joukosta otetusta puuhiilinäytteestä teetettiin radiohiiliajoitus Miamissa, Floridassa. Kyseinen hiilen lustot ovat kasvaneet todennäköisesti 1300-luvun alussa tai 1300-luvun jälkipuolella. Valitettavasti radiohiilen määrä on 1300-luvulla vaihdellut ilmakehässä, mikä tekee ajoituksen tulkinnasta vaikeampaa. Tällä hetkellä voidaan sanoa, että Hangastenmäen seppä on takonut rautaa 1300-luvulla. On northeastern side of Hangastenmäki is a small separate terrace. Its side to southeast is bordered by embankment of stones and earth. There were two fallen trees on the terrace and their roots had turned and lifted soil. Soil under those trees had been mixed with soot, charcoal and ash. In excavation of that upturned soil, which original area was three square meters, we found seven kilograms of slag and 35 small fragments of metal objects. Those included one bodkin arrowhead, a small buckle and four horseshoe nails. We also found that the soil contained fair amount of hammer scale from smithing. Slags include several smithing hearth cakes, which are formed below the place in hearth where air blast hits coals. We have one radiocarbon dating from a charcoal originating from the sooty soil. We can now date smithing activities on that terrace to 14th century.

Timeline Photos

Lokakuun kaivauksissa löytyneistä luunsiruista on Anne-Mari Liiran tekemässä osteologisessa analyysissä kyetty tunnistamaan kaksi eläinlajia: nauta (Bos taurus) ja ihminen (Homo sapiens). Hangastenmäen laen eteläiseen päähän kaivetusta ojasta löytyi aikuisen ihmisen päälaenluun pala, joka on palanut. Viereisestä kaivausojasta löytyi niin ikään palaneita luunsiruja, joista yksi saattaa olla peräisin ihmisen lantioluusta. Sen tapauksessa tunnistus ei kuitenkaan ollut täysin varma. Muut palaneiden luiden sirut olivat niin pieniä, ettei niistä pystytty määrittämään lajia. Kolme luunpalaa kyettiin kuitenkin karkeasti määrittämään pienen nisäkkään luiksi, ja neljä muuta suuren nisäkkään luiksi. Naudan kyynärluun pala löytyi laen koillisreunan tuulenkaadosta runsaan pajajätteen seasta. Palaneen ihmisluun arvoitus ei vielä ole selvinnyt. Onko Hangastenmäellä poltettu vainajia, ehkä haudattukin? Jos on, niin milloin? Tulevat tutkimukset toivottavasti antavat vastauksia näihin kysymyksiin. Palaneesta luusta on tekeillä radiohiiliajoitus Uppsalan yliopistossa Ruotsissa. Kuvassa oikealla ihmisen päälaenluun pala, vasemmalla mahdollinen ihmisen lantioluun pala. The osteological analysis of the bone material from our excavations in autumn is completed. Archaeo-osteologist Anne-Mari Liira was able to determine two different species from the bone material: human (Homo sapiens) and cow (Bos Taurus). A burned bone fragment from Trench 2 was identified as a skull fragment of an adult human. Some burned bone fragments were also found from Trench 1. One of them is possibly a fragment of a human hip bone, but the identification isn’t 100% certain. The other pieces of burnt bones are so tiny and fragmentary that it was not possible to identify their species. However, 3 fragments were identified as bones of a small mammal, and 4 other fragments as those of a large mammal. The fragment of an ulna of a cow was found from among the smithy junk in the NE-terrace of Hangastenmäki. The mystery of the burnt human bone is yet to be unraveled. Has someone been cremated on top of Hangastenmäki, maybe even buried? When? Future research will hopefully answer these questions. A sample of the burnt bone has been sent to the university of Uppsala, where it will be radiocarbon dated. In the picture: the human skull bone (right) and possible human hip bone (left).

Photos from Arkeologiset kaivaukset Janakkalan Hangastenmäellä's post

Tässä on joitakin viime syksyn fotogrammetrisen yleiskartoituksen tuloksia. Kartalla 3 on esitetty Hangastenmäen laella ortokuvissa ja korkeusmalleissa näkyneet kivet, savikumpu ja vallirakenteet. Karttaan 4 on punaisella tulkittu puolustusvarustusten pohjiin liittyvät kivet. Sinisellä on merkitty kiviä, jotka on vyörytetty alas kallion reunalta. Kartalle 5 on kiveykset tulkittu muurilinjoiksi. Hangastenmäen lakialue, kooltaan noin 50 x 35 metriä on ollut ympäröitynä keskiajalla kivipohjustaisella puuvarustuksella. Kallion alla sijaitsee kaakossa vahva vallirakenne. Koillissivulla kallion alle jää noin 10 metriä leveä tasainen sola. Tätä solaa koillisen ja pohjoisen suunnalta on reunustanut kiviperustainen puuvarustus. Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden Mikko Mäkelä havaitsi laserkeilausaineistosta tekemissään mallinnuksissa mäen juurelta linnalle nousevan uran. Kyseessä saattaa olla jo keskiaikainen tieura. Teoriaa tukee se, että uralta on löytynyt kaksi keskiaikaista hevosenkenkää. Lännen, pohjoisen ja etelän puolelta havainnot toisesta ulommasta varustuksesta ovat epävarmoja. Viime syksynä keskityttiin kenttätöissä laen alueelle. Ajatus kaksinkertaisesta puuvarustuksesta jää siis tulevien tutkimusten todistettavaksi tai kumottavaksi. Viimeisenä kuvana vielä kolmiulotteinen pintamalli, johon on merkitty varustukset, tieura ja kummun päälle rakennus. Here are some results of last year’s photogrammetric survey. Map 3 represents stones in black, clay mound in brown and ramparts in red. Map 4 includes interpretation on some stones and stone features. Red represents stones that are thought to be foundations of wooden palisades. Blue stones have been pushed down from the edge of the cliff in some point of history. Map 5 depicts fortifications. Inner fortifications are more certain. Outer fortifications on northern, western and southern side are much more speculative. Metal detectorist and archaeology enthusiast Mikko Mäkelä has identified shallow depression from lidar-data leading up the hill from south. It is possible that it is a road or path to the fort. Two medieval horseshoes from the line of the depression makes theory more plausible. Lastly there’s the 3-D elevation model of the fort with palisades (brown one’s are more certain), road and little building on the clay mound.

Timeline Photos

Kun yrittää ymmärtää muinaisjäännöksen luonnetta on hyvä huomioida, minkälaisessa ympäristössä se on aikanaan sijainnut. Hangastenmäen viereisestä Kernaalanjärvestä vie vesireitti Hämeenlinnan läpi Sydän-Hämeeseen. Hangastenmäen vieritse käyvää tietä on kuljettu etelärannikolle. Joen yli kirkolle on vienyt silta ilmeisesti 1500-luvun alkupuolella. Peder Svart kirjoittaa Kustaa Vaasasta kertovassa kronikassaan, että useat suomalaiset aateliset olivat olleet leirissä ”Janekalan” sillan luona. Voi olettaa, että on kyse Räikälänjoen ylittävästä sillasta. Janakkalan kirkon ympäristössä on sijainnut keskiajalla useita kyliä. Janakkala onkin ollut keskiajalla Hämeen eteläisimpiä tiheästi asuttuja alueita. Kirkosta 400 metriä etelään sijaitsee Pyhän Laurin lähde. Lähteen ympäristössä on ainakin kaksi myöhäisrautakautista kalmistoa ja kuppikiviä. Eräs aluella kaivettu vain saviastianpaloja sisältänyt kiviröykkiö on tulkittu uhriröykkiöksi. On mahdollista, että lähteellä on ollut uskonnollista merkitystä jo rautakaudella. When you are trying to understand any ancient site it is good to look the landscape surrounding the site. Hangastenmäki lies close to Kernaalanjärvi Lake, which is southernmost end of water route leading to central Tavastland. Running past Hangastenmäki is a road that has been used in historical times to travel to southern coast of Finland. Peder Swart mentions in his chronicle the bridge of “Janekala” where several nobles had been camping in the beginning of 1600 century. Mentioned bridge is possibly same bridge that goes over Räikälänjoki River to church of St. Lawrence. Several villages in vicinity of church were inhabited already in late Iron Age. Janakkala was southernmost densely populated area of Tavastland. Situated 400 meters from church is the spring of St. Lawrence. There are two burial grounds and cup-marked stones close to the spring. It is possible that that the spring was sacred already in Iron Age.