Tornion Kerhoravintolan FB-ryhmä. Tänne vaan kaikki asiakkaat + muut fanit. Palvellut asiakkaita jo vuodesta 1932 lähtien!

Tornion Kerhon ja Kerhoravintolan historia
Lähde: Torniolaakson Vuosikirja 1994


Tornion Kerho ry:n syntysanat lausuttiin 18. lokakuuta 1931.

Silloin päätoimittaja Ale Rivinoja allekirjoitti lomakkeen, jolla
Tornion Kerho ilmoitettiin yhdistysrekisteriin. Nimeksi oli siis
päätetty Tornion Kerho ja kotipaikaksi Tornio.

Yhdistyksen tarkoituksena Oli "ajaa edistyspyrinnöitä valistukselli-    
sella ja yhteiskunnallisella alalla, ja tässä tarkoituksessa tarjota jäsenilleen tilaisuutta keskinäiseen seurusteluun ja ajatusten vaihtoon".

Tämä toimintapykälä on säännöissä tänäkin päivänä, joskin sääntöjä
on muuten vuosien varrella nykyaikaistettu ajan henkeen kulloinkin    
sopiviksi.

Kerhon ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtaja, päätoimittaja    
Ale Rivinoja, hammaslääkäri Soini Hilden, (myöhemmin Kaiharju) sekä jäseniksi varatuomari Ilmari Forstadius, kauppias Ville Säippä ja rautatievirkailija A. Loman. Varajäseninä olivat lennätinvirkailija Knut Sippel ja kauppias Hannes Ekman.

Kerho hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 4. päivänä helmikuuta 1932

rekisterinumerolla 21310.
  
Oulun läänin maaherran antamalla luvalla 12. syyskuuta 1932 Kerho  
sai harjoittaa 1. luokan ravintolaliikettä omia jäseniään ja heidäin
vieraitaan varten. Kerholla ei ollut omaa huoneistoa, vaan se kokoontui
Lipon liiketalon alakerrassa Jääkärinkatu l0. Siellä Kerholla oli
käytössään keittiö ja neljä huonetta. Yhdessä huoneessa oli biljardi-
pöytä. Silloisen tarjoiluhenkilökunnan kertoman mukaan Kerhoon kuului
viitisenkymmentä jäsentä. Aikaa kulutettiin seurusteluun, lehtienlukuun, radionkuunteluun, ja biljardin- ja pokerinpeluuseen. _
Kun huoneistossa oli oma keittiö ja naisihminen hoiti emännyyttä,
voitiin tilata kahvia, voileipiä ja vaikkapa pikkulämpimiä.
Jos joku halusi käyttää vahvempia aineita, hän toi ne tullessaan.
Alussa tarjoilun hoiti neiti Aune Kulju, mutta kun Kerho sai
A I-klubioikeudet kieltolain kumoamisen jälkeen, neiti Kulju oli liian  
nuori tarjoilemaan alkoholia. Hän joutui jättämään paikkansa neiti  
Aune Masalinille (nyk. Rydbergille).
Kerhon aukioloaikaa ei oltu rajoitettu, mutta jatkoajasta perittiin
lisäimaksu. Yömaksu oli kaksi markkaa klo 24-01 ja jokaiselta
tunnilta sen jälkeen viisi markkaa aina aamukuuteen asti.